Sijainti ja muuta

 

Neuhochenin kaupunki sijaitsee Pohjois-Saksassa, lähellä Itämeren rantaa Rostockin piirikunnassa Saksan demokraattisessa tasavallassa. Asukkaita kaupungissa on noin 16 000. Pääosa kaupunkilaisista on maanviljelijöitä, tehdastyöläisiä tai kalastajia; suurin yksittäinen työnantaja on Neuhochenin kemikaalitehdas, joka perustettiin sodassa tuhoutuneen Böhmin tekstiili- ja vaatetehtaan tilalle. Paikkakunnalla sijaitsee rajavartioston ja kansanarmeijan koulutusvaruskunta, jossa on myös pieni rajavartioston rannikkovartiosto-osasto merivalvontaa varten; yhteistyötä tehdään usein Neuvostoliiton kouluttajien kanssa.

​

Kaupunkia johtaa virallisesti kaupunginjohtaja yhteistyössä kaupunginhallituksen ja -valtuuston kanssa; kuten kansankamarin kanssa on toimittu, istuu niin hallituksessa kuin valtuustossa myös muiden puolueiden kuin sosialistisen yhtenäisyyspuolueen edustajia. Tosiasiallinen valta on kuitenkin paikallisella SED:n (sosialistinen yhtenäisyyspuolue) sihteerillä. Kaupungilla on oma työväenluokan taistelujoukkojen osastonsa varsinaisen kansanpoliisin lisäksi. Johtuen rajavartioston varuskunnasta sekä Stasin erikoisvankilasta, on kaupungilla myös oma valvova Stasin korkea-arvoinen upseeri.

 

Kaupungin merkittävin kulttuurikohde on tätä nykyä työväenteatteri, joka avattiin vuonna 1945 sen oltua koko natsien valtakauden ajan suljettuna; sen kanssa kuitenkin kilpailee suosiosta elokuvateatteri. Vanhan Hochenbergin kirkonkylän lähialueet ovat suosituimpia asuinalueita ja kaupungin sekä SED:n korkea-arvoiset virkamiehet mielellään hakeutuvat sinne asumaan. Mitä kauemmas kirkonkylästä, vanhan kaupungin ytimestä, kuljetaan, sitä joko vanhempaa asuntokanta on tai sitä selvemmin osoittaa välittömästi sodan jälkeen rakennettujen pikavalmistusasuntojen laatua ja mallia. Laajat kollektiivitilat sijaitsevat pääasiassa entisen Hochensteinin kunnan alueella. Stasilla on myös oma erityisvankilansa kaupungissa, joka on perustettu vanhan työ- ja sotavankileirin tiloihin.

​

Historiaa

​

Keisareista fasistien romahdukseen

 

Hochenbergin kaupunki perustettiin 1700-luvun alussa, kun Mecklenburgin herttuan armeijan upseeri Frederick von Hochenberg, jonka suku oli aateloitu jo Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan mahtipäivien aikana 1400-luvun loppupuolella, anoi herttua Frederick Williamilta lupaa kutsua sukunsa ikiaikaisilla mailla kasvanutta kyläyhteisöä kaupungiksi kaikkien oikeuksiensa kanssa. Paroni von Hochenberg sai lupansa ja varmisti samalla, että Hochenberg saisi huomiota muunakin kuin kalastajien, maanviljelijöiden, metsästäjien ja sotilaiden kyläpahasten muodostamana löyhänä yhteisönä.

 

Kaupungin kukoistusaika ajoittui Saksan keisarikunnan ajalle 1870-luvulta alkaen: Hochenberg oli pitkään vain vaivoin pysynyt pystyssä ja usein oli ollutkin käytännössä vain von Hochenbergin suvun legendaarisen jääräpäisyyden ansiota, että Mecklenburgin herttuat ja myöhemmin Preussin kuninkaat eivät palauttaneet Hochenbergia maalaiskunnan tasolle. Mutta keisarikunnan synnyn jälkeen Hochenbergiin muutti paljon uusia asukkaita ja se kykeni uudistumaan nykyaikaiseksi, ihanteelliseksi pohjoissaksalaiseksi käsityöläiskaupungiksi von Hochenbergien sekä kaupunginraadin viisaalla johdolla. Von Hochenbergit, jotka perinteisesti olivat sallineet jonkun muun hoitaa bürgermeisterin tointa kaupungissaan, alkoivat myös yhä useammin itse hakea tätä vastuutehtävää. Parhaimmillaan kaupungissa asui 20 000 asukasta. Von Hochenbergit olivat ylpeitä monarkisteja ja pitivät kunnia-asiana sitä, että kaupungissa sijaitsi myös Preussin kuninkaallisen armeijan pieni varuskunta.

 

I maailmansota särki tämän idyllin ja sitä seurannut taloudellisen epävarmuuden aalto ajoi monet hochenbergiläiset muuttamaan suurempiin kaupunkeihin etsimään elantoa. Von Hochenbergit tekivät minkä kykenivät suojellakseen kaupunkia, mutta edes suvun huomattavien varantojen lähes täydellinen tyhjentäminen kaupungin pelastamiseksi ei auttanut: väkiluku laski vaarallisesti. Lisäksi keisarillisen armeijan kutistuttua sodanjälkeiseksi Reichswehriksi suljettiin varuskuntakin. Sodan aikana ja aina 20-luvun puoleenväliin asti oli kaupungin bürgermeisterin virkaa hoitaneet ulkopuoliset, mutta noustessaan suvun päämieheksi Ludwig von Hochenberg asettui itse ehdolle ja kohosi bürgermeisteriksi, osittain poliittisesti aktiivisen Joachim Zollerin taitavan kampanjoinnin avustamana.

 

Kansallissosialistinen puolue nousi myös Hochenbergissä valtaan 30-luvulla ja käytännössä Zoller syrjäytti von Hochenbergin kaupungin tosiasiallisena johtajana.Kaupungin väkiluku pysyi uuden sodan aikana pääasiassa samana - siinä missä monet kalastuksella elantonsa hankkineet ovat hakeutuneet suurempiin satamiin tai päätyneet armeijan palvelukseen, toi uudelleen avattu varuskunta uusia sotilasasukkaita kaupunkiin ja Wolfgang Böhmin tekstiilitehdas taas lisäsi elinkeinoelämän tuottavuutta. Hochenbergiläisten elämään ei sota säännöstelyineen iskenyt erityisen pahasti ennen vuoden 1944 loppua - tosin tämä voi johtua jo puhtaasti siitä, että kaupungissa on muutenkin totuttu tulemaan toimeen vähällä I maailmansodan jälkeisen pitkän taantumakauden aikana. Lisäksi Itämeri, joka oli vielä toistaiseksi ollut käytännössä vapaasti saksalaisten käytettävissä, tarjosi paljon meren antia syötäväksi (ja vaikka tätä ei nykyinen sosialistihallinto myönnä, von Hochenbergien tarkan metsätalouden- ja riistanhoidon ansiosta myös metsistä löytyi paljon syötävää ja vanha aristokraattisuku antoi metsästää varsin vapaasti siellä nälän aikana).

 

Vuoden 1945 tammikuussa varuskunta tyhjennettiin lopullisesti, vain muutama sotilas jäi taakse vastaamaan Volkssturmin koulutuksesta: everstiluutnantti von Hochenbergin, Ludwig von Hochenbergin veljen, johtama koulutuspataljoona lähetettiin taistelemaan venäläisjoukkoja vastaan ja varuskunta jäi tyhjilleen. Uusi Volkssturm-nostoväkikomppania perustettiin Hochenbergiin taistelemaan hyökkääjiä vastaan Zollerin komennossa ja samana kuukautena Hochenbergiin perustettiin myös pakkotyö- ja vankileiri tarjoamaan työvoimaa kaupungin tärkeimmille teollisuusaloille sekä toimimaan muistutuksena siitä, että sota-aikanakin laki sekä järjestys merkitsevät jotain. Vankileirin lisäksi uusi sotasairaala perustettiin Hochenbergiin hoitamaan sotilaita, Volkssturm-taistelijoita sekä pakolaisia. Helmikuussa 1945 kaupunginteatteri sulki ovensa puna-armeijan pommittaessa yhä kiihtyvissä määrin kaupunkia sen varuskunnan sekä tehtaan vuoksi. Saksan laivaston (Kriegsmarine) sotilaita alkoi näkyä paikkakunnalla yhä useammin, sillä laivasto toimitti saksalaisia pakolaisia idästä Hochenbergiin, josta heidät prosessoitiin eteenpäin suurempiin kaupunkeihin tai maaseudulle. Kaupungintalo sai myös suoran osuman maaliskuussa 1945 puna-armeijan pommituksissa; kaupungintalo on rakennettu sodan jälkeen uudestaan.

 

Toukokuussa 1945, vappupäivänä, puna-armeijan pommitus iski uudestaan Hochenbergiin ja tällä kertaa isku tuhosi niin Saksan laivaston sukellusveneen Hochenbergin satamassa sekä Böhmin tehtaan. Pian nostoväkikomppania nousi kapinaan yhä fanaattisemmaksi ja julmemmiksi käyviä NSDAP:n johtajia vastaan juuri, kun puna-armeijan tiedusteluosasto oli saapumassa kaupunkiin. Monet vanhan regiimin kannattajat sekä siitä hyötyneet kuolivat jo ennen puna-armeijan saapumista; puna-armeijan tiedustelijat riisuivat nostoväen sekä SS:n ja vakituisen armeijan rippeet aseista, mutta ampuivat kaikki, jotka heitä tässä vastustivat, myös Ludwig von Hochenbergin, joka oli johtanut kapinaa natsihallintoa vastaan. Neuvostojoukot ottivat komennon Hochenbergissä ja suhtautuivat varsin lempeästi paikallisiin, jotka olivat kuitenkin itse kaataneet natsihallinnon. Teloituksilta ei kuitenkaan säästytty ja puna-armeijan naisjoukkojen kapteeni Ivanova piti tiukkaa kuria Hochenbergissä sekä sen lähialueilla. Syksyllä 1945 suoritettiin laajat omaisuuden pakkotakavarikot etenkin maaomistusten suhteen osana laajempaa maanomistusreformia neuvostojoukkojen miehittämissä Saksassa ja kapteeni Ivanovan kokoama väliaikainen kaupunginneuvosto hyväksyi esityksen, jossa Hochenberg ja Hochensteinin maalaiskunta yhdistettiin yhdeksi kaupungiksi hallinnollisen selkeyden vuoksi. Samalla von Hochenbergin suvun perillinen Klaus von Hochenberg luopui kaikista vaateistaan von Hochenbergin suvun omaisuuteen ja kaupunki otti sen kaiken haltuunsa puna-armeijan valvonnassa. Uusi kaupunki, Neuhochen, oli saanut alkunsa.

​

Kaupungin uudelleenrakennus ja sosialistinen aika

 

Neuhochenissa järjestettiin 1946 kunnallisvaalit samaan aikaan kun osavaltiovaalit järjestettiin ja odotetusti neuvostojoukkojen tukeman sosialistisen yhtenäisyyden puolueen SED:n ehdokkaat saivat ylivoimaisen enemmistön kaupunginvaltuustoon. Tästä alkoi Neuhochenin selvä sosialistinen kausi. Useiden vuosien ajan kaupungin virkamiesten ja poliitikkojen tärkein tehtävä oli rakentaa sodassa tuhoutunut kaupunki uudestaan ja varmistaa, että kaupungin teollisuus, maanviljelytyö ja muut tuotannot alkaisivat jälleen pyöriä. Neuvostojoukot poistuivat kaupungista vasta 1949 Saksan demokraattisen tasavallan syntyessä, jonka jälkeen kansanpoliisi (uuden valtion poliisilaitos) otti vanhan varuskunnan kokonaan käyttöönsä; kansanpoliisi luovutti varuskunnan myöhemmin uuden kansanarmeijan sekä rajavartioston käyttöön. Pakkotyö- ja sotavankileiri päätyi uuden valtion turvallisuuden ministeriön Stasin käyttöön valtion ja työväen vihollisten kuulusteluissa sekä pitkäaikaisessa vangitsemisessa.

​

DDR:n, Saksan demokraattisen tasavallan, lakkauttaessa osavaltiot, liitettiin Neuhochen suoraan Rostockin uuteen hallintopiiriin. Vuosisatainen yhteys Schwerinin ikivanhaan ruhtinaskaupunkiin lakkasi samalla. Böhmin sodassa tuhoutuneen tehtaan tilalle rakennettiin 50-luvun alussa kemikaalitehdas Itä-Saksan teollisuuden tarpeita varten; tehdas on ollut pystyssä näihin päiviin asti osana laajaa Itä-Saksan kemikaaliteollisuutta. Sen tuotanto on kuitenkin hidastunut ajan myötä, joka on aiheuttanut paljon huolta ja päänvaivaa puolueen paikallisosastossa.

​

SED hallitsee kaupunkia käytännössä täysin, vaikka muutama muun puolueen edustaja istuukin myös kaupunginhallituksessa. Kaupungin puolueosaston sihteeri johtaa paikallista puoluetoimintaa ja hänelle vastaavat paikalliset puoluejärjestöt, mukaan lukien Neuhochenin tehtaan oma puolueosasto sekä eri kollektiivi- ja yhteisomistusmaatilojen osastot. Puolue on pitänyt tiukasti kiinni korkeista tuotantotavoitteista kemikaalitehtaalle sekä maatiloille ja kalastusaluksille, ja kaupunki on tehnyt kaikkensa, jotta tästä voitaisiin pitää kiinni; tämän vuoksi jopa uuden kirjaston rakentaminen kesti pitkään, kun kaikki resurssit oli käännetty kemikaalitehtaan rakentamiseen ja sen koneiston uudistamiseen. Tehdas saa leijonanosan kaupungin ja puolueen resursseista, joka suututtaa etenkin maatilojen työläisiä ja puolueosastoja; vuoden 1953 kansannousua, jolloin saksalaiset työläiset kautta maan kapinoivat uutta valtiota vastaan Stalinin kuoleman jälkeen, ei toistunut edes paikallisesti, mutta kerran työväen taistelujoukkojen osaston sekä kansanpoliisin piti hajottaa lakko suurimmalla kollektiivitilalla 1961 (lakon johtohenkilöt päätyivät pidätetyiksi ja katosivat Stasin tyrmiin) vain vähän Berliinin muurin rakentamisen jälkeen. Koska suurin osa taistelujoukkojen osaston työläissotilaista olivat tehtaalla töissä, tämä lisäsi maanviljelijöiden ja tehdastyöläisten keskinäistä kaunaa.

​

Tehtaan lisäksi varuskunta pyörittää kaupungin talouselämää: sotilaat ja rajavartijat ovat merkittävä työllistymisen lähde kaupunkilaisille. Varuskunnan komentaja on merkittävä hahmo kaupungilla, vaikka tietoisesti pysyttelee erillään kaupungin politiikasta. Varuskunnassa on myös usein neuvostoliittolaisia sotilaita koulutustehtävissä, joten aika ajoin Neuhochenissa vierailee myös Neuvostoliiton kommunistisen puolueen puoluevirkailijoita ja KGB:n, Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun, upseereita. Varuskunnan ja neuvostojoukkojen läsnäolon vuoksi Stasi on määrännyt suhteellisen korkea-arvoisen (majurin arvo) upseerin valvomaan Neuhochenia.