Vuosi on 1963 ja Eurooppa on jakaantunut kahtia: lännessä vaikuttaa kapitalistinen yhteiskuntamalli ja idässä Neuvostoliiton vaikutuspiirissä olevat valtiot ovat sosialistisia suunnitelmatalouksia. II maailmansodan jäljiltä Saksa on edelleen jaettuna kahteen, kuten koko Eurooppa, ja II maailmansodassa monet valtiot, kuten Viro, päätyivät joko suuremman valtion osaksi (Neuvostoliitto), tai menettivät tosiasiallisen itsenäisyytensä muuttuen satelliittivaltioiksi, kuten Puola. Läntiset valtiot ovat nousseet paremmin sodan jälkeen jaloilleen, mutta vanhat siirtomaavallat Iso-Britannia ja Ranska ovat joutuneet luopumaan imperiumeistaan tai ovat kyseistä prosessia käymässä läpi. Espanja ja Portugali ovat edelleen kansallismielisten, konservatiivisten tai suorastaan fasististen hallintojen alaisuudessa ja monessa valtiossa valta on edelleen keskittynyt vahvoille johtajille, kuten Suomi. Uusiakin valtioita on syntynyt, kuten Israel Lähi-Idässä.

​

II maailmansodasta on kulunut vain 18 vuotta, joten sodan muistot ovat erittäin elävästi ihmisten mielessä edelleen. Saksalaisia syrjitään laajasti, joskin epävirallisesti, pitkin Eurooppaa heidän osallisuudestaan II maailmansodan tapahtumiin, mutta Hitlerin ja natsien sijasta tärkeämpää on idän ja lännen, kapitalismin sekä kommunismin, välinen kilpailu. Eletään kylmän sodan aikaa, jossa Amerikan Yhdysvaltojen ympärille kerääntyneet länsivallat pyrkivät ylläpitämään omaa markkinatalouskeskeistä järjestelmäänsä samalla kun Neuvostoliiton johtamat tai siitä mallia ottavat valtiot (Jugoslavia, Kiina) pyrkivät osoittamaan sosialistisen järjestelmän ylivoimaisuuden. Amerikan johtama sotilasliitto NATO ja Neuvostoliiton johtama sotilaallinen Varsovan liitto ovat napit vastakkain Euroopassa ja kaikki vallanpitäjät ovat huolestuneina siitä mahdollisuudesta, että kylmä sota muuttuisi kuumaksi - silloin armeijoiden ja laivastojen lisäksi liikuteltaisiin ydinaseita. Edellisenä vuonna Kuuban ohjuskriisi sai melkein Yhdysvallat ja Neuvostoliiton avoimeen sotilaalliseen konfliktiin keskenään; tämä vältettiin, mutta nmä kaksi supervaltaa käyvät ideologista sotaa pienempien valtioiden välityksellä (Vietnam, Kuuba, Koreat).

​

Vanhojen instituutioiden voima on laskusuhdanteessa, mukaan lukien kristityt kirkot, ja uudet, liberaalit ajatukset ovat levinneet Euroopassa. Länsimaissa siedetään yleensä pitkin hampain vasemmistolaisia ajatuksia tai yritetään sulauttaa ne osaksi valtavirtaa, etteivät tukisi Neuvostoliiton agendaa ulkomailla tai toimisi pohjana radikaaleille liikkeille; Neuvostoliiton ja sen vaikutuspiirin valtiot käyttävät valtion turvallisuuskoneistoja armotta musertaakseen toisinajattelun ja estääkseen länsimaisten aatteiden leviämisen. Neuvostoliiton KGB, Itä-Saksan Stasi sekä Romanian Securitate ovat vain muutama esimerkki näistä turvallisuusorgaaneista, joiden velvollisuutena on suojella sosialististen valtioiden sisäistä yhtenäisyyttä - sekä tarvittaessa puuttua ulkomaiden toimintaan (KGB ja Stasi etenkin suorittavat laajoja vakoiluoperaatioita ulkomailla). Länsimaiden omat tiedustelu- ja turvallisuuspalvelut pyrkivät myös pitämään itäisiä naapureitaan silmällä (CIA, MI6 yms.) ja Saksan liittotasavallan tiedustelupalvelu on usein ottamassa mittaa Saksan demokraattisen tasavallan turvallisuus- ja tiedustelupalvelu Stasista. Eletään vakoojien ja juonien luvattua aikaa kaikkien pyrkiessä saamaan teollisen, tuotannollisen, tietopohjaisen tai sotilaallisen etulyöntiaseman joutumatta todelliseen konfliktiin. Muutamat valtiot pyrkivät pysymään ideologisessa kylmässä sodassa neutraaleina (Ruotsi, Suomi, Sveitsi), mutta hekin elävät kylmän sodan todellisuudessa. Salailu, epäluuloisuus ja juonittelu leimaavat aikakautta, mutta samoin myös uusien ideoiden kokeilu, itsenäistymisen aika entisille siirtomaille, uudelleenrakentamisen halu sekä parantuvat työ- ja elinolot (ainakin Euroopassa).

​

Euroopassa kylmä sota näkyy maanosaa jakavana rajana, jota Britannian entinen pääministeri Winston Churchill kuvaili rautaesiripuksi: sosialistisen idän ja kapitalistisen lännen välillä kulkee tarkoin vartioitu raja ja etenkin Saksassa sen ylittäminen ilman lupaa tai muuttomielessä on tehty melkein mahdottomaksi: pako idästä länteen, Itä-Saksasta Länsi-Saksaan, on hengenvaarallista. Berliinin muuri on pystytetty vain kaksi vuotta aiemmin 1961 jakaen symbolisesti Saksan kansan entistä tiukemmin kapitalistiseen länteen sekä sosialistiseen itään, mutta samalla muuttaen helpoimman paikan loikata koko Euroopan haastavimmaksi ja tarkimmin vartioiduksi rajanylitysalueeksi.