Sijainti ja muuta

 

Hochenbergin kaupunki sijaitsee Pohjois-Saksassa, lähellä Itämeren rantaa Mecklenburgin osavaltiossa. Asukkaita Hochenbergin kaupungissa on 10 000. Pääosa kaupunkilaisista on käsityöläisiä, maanviljelijöitä tai kalastajia; suurin yksittäinen yksityinen työnantaja on Böhmin tekstiili- ja vaatetehdas. Paikkakunnalla sijaitsi aina talvikevääseen 1945 asti pataljoonan mitoille suunniteltu Saksan armeijan varuskunta; tätä nykyä varuskunnassa pitää majaa pieni neuvostosotilaiden osasto.

​

Osavaltion natsiaikainen kuvernööri lopetti tammikuussa 1945 kaupungin bürgermeisterin (pormestari) viran eikä kaupunginraati (kaupunginvaltuusto) ole kokoontunut tämän jälkeen. Virallisen kaupunginraadin puheenjohtajan sekä pormestarin, Ludwig von Hochenbergin, kuoltua ei Hochenbergille ole valittu uutta pormestaria eikä kaupunginraatia, mutta puna-armeijan kapteeni Josefina Ivanovan alaisuudessa on muodostettu toimeenpaneva neuvosto kaupungille, joka on täysin alisteinen neuvostojoukoille ja sen komentajille. Poliisivoimana toimii puna-armeija Ivanovan alaisuudessa ja monimutkaisempia tutkintoja sekä järjestystoimintoja ylläpitää NKVD:n, Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun, luutnantti Dimitri Jakanov. Kapteeni Ivanova raportoi rykmenttinsä esikuntaan majuri Sergei Mirnoville.

 

Neuvostojoukot ovat avanneet uudestaan vuonna 1933 suljetun työväenteatterin tuomaan piristystä paikallisille sekä lähiseutujen asukkaille; sen menestys on toistaiseksi ollut vienoa, vaikka työväen teatterin toimintaan mukaan lähteville onkin luvattu paremmat ruoka-annokset ja pientä palkkaakin. Kaupunkiin perustettiin tammikuussa 1945 työvankileiri, joka oli SS-kapteenin, poliisipäällikkö Marcus Wolffin alaisuudessa. Vankeja käytettiin pakkotyönä mm. Wolfgang Böhmin tehtaalla sekä maanviljelyssä ja kalastustuotannossa. Tätä nykyä vankileiri on pääasiassa tyhjentynyt vanhoista vangeista muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta puna-armeijan ja NKVD:n sekä vastavakoilupalvelu SMERSHin teljettyä sinne Hochenbergin alueelta keräämiään natseja, rikollisia, puna-armeijaa vastustaneita tai sosialismin vastustajia. Joulukuussa vanha natsihallinto antoi myös käskyn Hochenbergin oman Volkssturm-komppanian (nostoväki) perustamisesta; sodan viimeisinä päivinä Volkssturm-komppania nousi kapinaan ja teloitti SS-kapteeni Wolffin, natsipuolueen paikallisjohtajan Joachim Zollerin sekä useita muita vanhan regiimin fanaattisia kannattajia. Tämä toimi on mahdollistanut sen, että puna-armeija on suhtautunut yllättävän tyynesti paikallisiin, osoittivathan he vastustavansa fasistista riistäjäänsä.

Historiaa

 

Hochenbergin kaupunki perustettiin 1700-luvun alussa, kun Mecklenburgin herttuan armeijan upseeri Frederick von Hochenberg, jonka suku oli aateloitu jo Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan mahtipäivien aikana 1400-luvun loppupuolella, anoi herttua Frederick Williamilta lupaa kutsua sukunsa ikiaikaisilla mailla kasvanutta kyläyhteisöä kaupungiksi kaikkien oikeuksiensa kanssa. Paroni von Hochenberg sai lupansa ja varmisti samalla, että Hochenberg saisi huomiota muunakin kuin kalastajien, maanviljelijöiden, metsästäjien ja sotilaiden kyläpahasten muodostamana löyhänä yhteisönä.

 

Kaupungin kukoistusaika ajoittui Saksan keisarikunnan ajalle 1870-luvulta alkaen: Hochenberg oli pitkään vain vaivoin pysynyt pystyssä ja usein oli ollutkin käytännössä vain von Hochenbergin suvun legendaarisen jääräpäisyyden ansiota, että Mecklenburgin herttuat ja myöhemmin Preussin kuninkaat eivät palauttaneet Hochenbergia maalaiskunnan tasolle. Mutta keisarikunnan synnyn jälkeen Hochenbergiin muutti paljon uusia asukkaita ja se kykeni uudistumaan nykyaikaiseksi, ihanteelliseksi pohjoissaksalaiseksi käsityöläiskaupungiksi von Hochenbergien sekä kaupunginraadin viisaalla johdolla. Von Hochenbergit, jotka perinteisesti olivat sallineet jonkun muun hoitaa bürgermeisterin tointa kaupungissaan, alkoivat myös yhä useammin itse hakea tätä vastuutehtävää. Parhaimmillaan kaupungissa asui 20 000 asukasta. Von Hochenbergit olivat ylpeitä monarkisteja ja pitivät kunnia-asiana sitä, että kaupungissa sijaitsi myös Preussin kuninkaallisen armeijan pieni varuskunta.

 

I maailmansota särki tämän idyllin ja sitä seurannut taloudellisen epävarmuuden aalto ajoi monet hochenbergiläiset muuttamaan suurempiin kaupunkeihin etsimään elantoa. Von Hochenbergit tekivät minkä kykenivät suojellakseen kaupunkia, mutta edes suvun huomattavien varantojen lähes täydellinen tyhjentäminen kaupungin pelastamiseksi ei auttanut: väkiluku laski vaarallisesti. Lisäksi keisarillisen armeijan kutistuttua sodanjälkeiseksi Reichswehriksi suljettiin varuskuntakin. Sodan aikana ja aina 20-luvun puoleenväliin asti oli kaupungin bürgermeisterin virkaa hoitaneet ulkopuoliset, mutta noustessaan suvun päämieheksi Ludwig von Hochenberg asettui itse ehdolle ja kohosi bürgermeisteriksi, osittain poliittisesti aktiivisen Joachim Zollerin taitavan kampanjoinnin avustamana.

 

Konservatiivinen ja monarkistinen Ludwig von Hochenberg ei ole katsellut hyvällä sitä, miten kansallissosialistisen puolueen vaikutus on levinnyt yhä syvemmälle Hochenbergin kaupungin perustuksiin, mutta valtakunnalle uskollisena ei hän ole myöskään asettunut vastahankaan. Kaupungin väkiluku on pysynyt II maailmansodan sytyttyä pääasiassa samana - siinä missä monet kalastuksella elantonsa hankkineet ovat hakeutuneet suurempiin satamiin tai päätyneet armeijan palvelukseen, on uudelleen avattu varuskunta tuonut uusia sotilasasukkaita kaupunkiin ja Wolfgang Böhmin tekstiilitehdas taas lisännyt elinkeinoelämän tuottavuutta 30-luvun alusta alkaen. Tällä hetkellä kaupungin merkittävin poliittinen tekijä on kuitenkin kansallissosialistisen puolueen mandaatilla toimiva Joachim Zoller, joka on kuitenkin osoittautunut samanlaiseksi kotiseuturakkaaksi patriootiksi kuin ystävänsä Ludwig: hänen tiedetään kamppailevan tiukasti hochenbergiläisten puolesta puolueen byrokratian rattaissa.

 

Hochenbergiläisten elämään ei sota säännöstelyineen iskenyt erityisen pahasti ennen vuoden 1944 loppua - tosin tämä voi johtua jo puhtaasti siitä, että kaupungissa on muutenkin totuttu tulemaan toimeen vähällä I maailmansodan jälkeisen pitkän taantumakauden aikana. Lisäksi Itämeri, joka on vielä toistaiseksi ollut käytännössä vapaasti saksalaisten käytettävissä (nyt Suomen liityttyä Saksan vihollisiin ja Neuvostoliiton laivaston yhä vapaammin liikkuessa Itämerellä, on tilanne alkanut muuttua), on tarjonnut paljon meren antia syötäväksi ja von Hochenbergien tarkan metsätalouden- ja riistanhoidon ansiosta on myös metsistä löytynyt syötävää. Aineellinen omaisuus on suurimmalla osalla vähäistä, mutta ruokaa on toistaiseksi riittänyt edes jotenkuten ja voimakas yhteisöllisyyden tunne on varmistanut sen, että yleensä apua on kyetty hakemaan naapurista jos ei itsellään ole riittänyt.

 

Hochenbergin joulu 1944 on ensimmäinen joulu sitten 1910-luvun pahimpien katovuosien kun useimmat kaupungin asukkaat joutuvat kiristämään vyötään selkeästi. Ilman kaupungin antamaa taloudellista tukea, von Hochenbergien lahjoittamia paisteja ja Joachim Zollerin toteuttamaa “Iloa kansalle sydäntalven juhliin”-kampanjaa moni perhe olisi ollut täysin vailla jouluruokaa. Tällä hetkellä monelle on suurena siunauksena se, että kaupungin miesväestöstä suurin osa on armeijan palveluksessa, eli he eivät ole paikalla syömässä. Saksan turvallisuuspalvelu myös pidätytti kaupungin evankelisluterilaisen seurakunnan kirkkoherran Erik Müllerin syytettynä Valtakunnan vastaisista toimista sekä maanpetturuudesta. Seurakunta ei ole saanut uutta kirkkoherraa tämän jälkeen valittua.

 

Joulun jälkeen moni asia muuttui Hochenbergissa: osavaltion kuvernöörin päätöksellä pormestarin virka lakkautettiin sekä kaupunginraadin kokoukset keskeytettiin toistaiseksi. Käytännössä kaikki valta kunnallisen toiminnan puolella keskittyi de facto ja myös kuvernöörin valtakirjalla de jure puolueen paikalliselle virkakoneistolle. Vanha poliisipäällikkö, SS-Sturmbannführer Jürgen Zoller, katosi äkisti ja hänen tilalleen tuli nuori SS-upseeri Marcus Wolff. Turvallisuuspalvelu suoritti nopean iskun Hochenbergiin muutenkin ja pidätytti kirkkoherra Müllerin vaimon Gertrude Müllerin sekä Ludwig von Hochenbergin vaimon Traudl von Hochenbergin epäiltynä Valtakunnan vastaisista toimista; samassa iskussa pidätettiin useita muitakin kaupungin kansalaisia. Joachim Zoller antoi virallisen määräyksen Volkssturm-joukkojen perustamisesta pian joulun jälkeen.

 

Vuoden 1945 tammikuussa varuskunta tyhjennettiin lopullisesti, vain muutama sotilas jäi taakse vastaamaan Volkssturmin koulutuksesta: everstiluutnantti von Hochenbergin johtama koulutuspataljoona lähetettiin taistelemaan venäläisjoukkoja vastaan ja varuskunta jäi tyhjilleen. Samana kuukautena Hochenbergiin perustettiin myös pakkotyö- ja vankileiri tarjoamaan työvoimaa kaupungin tärkeimmille teollisuusaloille sekä toimimaan muistutuksena siitä, että sota-aikanakin laki sekä järjestys merkitsevät jotain. Vankileirin lisäksi uusi sotasairaala perustettiin Hochenbergiin hoitamaan sotilaita, Volkssturm-taistelijoita sekä pakolaisia.

 

Helmikuussa 1945 kaupunginteatteri sulki ovensa puna-armeijan pommittaessa yhä kiihtyvissä määrin kaupunkia sen varuskunnan sekä tehtaan vuoksi. Saksan laivaston (Kriegsmarine) sotilaita alkoi näkyä paikkakunnalla yhä useammin, sillä laivasto toimitti saksalaisia pakolaisia idästä Hochenbergiin, josta heidät prosessoitiin eteenpäin suurempiin kaupunkeihin tai maaseudulle. Kaupungintalo sai myös suoran osuman maaliskuussa 1945 puna-armeijan pommituksissa ja Zoller siirsi Volkssturmin komentopaikan sekä kaupungin asioiden hoidon kirkkoherran entiseen pappilaan.

 

Toukokuussa 1945, vappupäivänä, puna-armeijan pommitus iski uudestaan Hochenbergiin ja tällä kertaa isku tuhosi niin Saksan laivaston sukellusveneen Hochenbergin satamassa sekä Böhmin tehtaan. Pian nostoväkikomppania nousi kapinaan yhä fanaattisemmaksi ja julmemmiksi käyviä NSDAP:n johtajia vastaan juuri, kun puna-armeijan tiedusteluosasto oli saapumassa kaupunkiin. Monet vanhan regiimin kannattajat sekä siitä hyötyneet kuolivat jo ennen puna-armeijan saapumista; puna-armeijan tiedustelijat riisuivat nostoväen sekä SS:n ja vakituisen armeijan rippeet aseista, mutta ampuivat kaikki, jotka heitä tässä vastustivat, myös Ludwig von Hochenbergin, joka oli johtanut kapinaa natsihallintoa vastaan.

​

Nykytilanne & viimeaikaisia tapahtumia

 

Neuvostoliiton puna-armeija miehitti Hochenbergin ja pidätti vanhan regiimin kannattajat. Puna-armeijan naisjoukkojen kapteeni Josefina Ivanova asetettiin Hochenbergin kaupungin sekä lähikuntien ylimmäksi sotilaskomentajaksi samalla, kun NKVD:n upseeri määrättiin valvomaan alueen poliittisia puhdistuksia ja oikeudenkäyntejä; aluksi tätä tehtävää hoiti NKVD:n kapteeni Boris Yakov, mutta kapteeni Yakovin jouduttua väitetyn myrkytyksen uhriksi, siirrettiin hänet muualle ja NKVD:n luutnantti Dimitri Jakanov astui hänen tilalleen. Jakanovin velvollisuutena on ollut selvittää, kuka myrkytti Yakovin ja jatkaa paikallisväestön seulontaa yhteistyössä SMERSHin, Neuvostoliiton vastavakoilupalvelun, kanssa.

 

Otettuaan komennon Hochenbergissä Ivanova kutsui pian koolle toimeenpanevan, väliaikaisen neuvoston - "tilapäiskaupunkiraati", kuten saksalaiset sitä usein kutsuvat - hoitamaan Hochenbergin siviiliasioita. Neuvosto koostuu niistä saksalaisista, joita NKVD, SMERSH tai puna-armeija eivät ole epäilleet Neuvostoliiton ja miehityksen vastaisista toimista. Virallisesti kaikki siviilihallinto on neuvoston käsissä, mutta tosiasiassa se käytännössä toimii sotilashallinnon käsikassarana ja neuvostomiehittäjien kumileimasimena. Ivanova itse ei usein osallistu neuvoston kokouksiin, ellei halua tiettyä lopputulosta tietyssä asiassa, mutta Jakanov on ollut useammin kokouksissa mukana ja tehnyt selväksi ne linjaukset, joiden mukaan neuvoston tulee toimia. Neuvosto on jatkanut, vaikka sota on loppunut jo, ulkonaliikkumiskieltoa yöaikaan ja muitakin rajoitteita, joiden tiedetään saaneen alkunsa NKVD:n ja puna-armeijan aloitteesta. Saksalaisille on tullut suurena yllätyksenä se, että miehitysjoukot koostuvat pääasiassa naisista; puna-armeijalla oli paljon naispuolisia sotilaita koko sodan ajan ja juuri Hochenbergiin on päätynyt naisosasto sotilaallista kuria pitämään yllä. Kapteeni Ivanova ei turhan pitkään sietänyt paikallisten ihmettelyä ja jopa naureskelua asiasta; parin ensimmäisen "akkalaumaa" halveeranneen hochenbergiläisen päädyttyä mukiloiduksi, pidätetyksi ja ammutuksi ovat paikalliset pääasiassa oppineet, mistä päin tuuli puhaltaa nyt. Käytännössä neuvostoliittolaiset sotilaat, olivatpa miehiä tai naisia, ohittavat joka tilanteessa saksalaiset arvoasteikossa.

 

NKVD, SMERSH ja puna-armeija ovat suorittaneet useita oikeudenkäyntejä kesän aikana; syytettyinä ovat olleet entisen hallinnon kannattajat, vangitut sotilaat, epäillyt natsit (neuvostoliittolaiset vaativat sanan fasisti käyttöä myös Saksassa, kun virallisissa papereissa ja puheissa viitataan Hitlerin kannattajiin sekä seuraajiin) sekä miehittäjän näkökulmasta epäilyttävät yksilöt. Oikeudenkäynnit eivät ole täyttäneet aina edes Saksan sota-ajan arveluttavaa käsitystä oikeusturvasta, niin usein syytetyiltä on puristettu tunnustus ja tuomion hyväksyminen jo ennen varsinaista tuomitsemista (ja usein heillä ei ole ollut edes oikeutta puolustusasianajajaan); siviilipuolen oikeudenkäynneissä tuomarina on ollut Jakanov NKVD:n paikallisena edustajana ja syyttäjänä joku neuvostosta, joka on määrätty tähän tehtävään (ainut muoto, missä paikallisviranomaisilla on enää mitään tointa oikeuslaitoksessa Hochenbergissä); sotilasoikeudenkäynneissä tuomarina on ollut kapteeni Ivanova. Oikeudenkäynnit ovat usein päättyneet pakkotyötuomioihin, karkotuksiin, määräyksiin keskitysleireille sekä suoranaisiin teloituksiin; moni onkin hiljaa verrannut Ivanovaa ja Jakanovia Zollerin sekä Wolffin hallintoon sodan viimeisinä kuukausina. 

 

Neuvostojoukot ovat pyrkineet rakentamaan kaupungin infrastruktuuria uudestaan ja ovat alkaneet rohkaista ihmisiä palaamaan töihin, rakentamaan tuhoutuneita taloja sekä osallistumaan yhteisiin projekteihin; lisäksi saksalaiset kommunistiagitaattorit ovat alkaneet kulkea pitkin kaupunkia ja lähiseutua levittämässä sosialismin sanomaa. Kaikkien yllätykseksi neuvostojoukot ovat jopa sallimassa vapaat vaalit siirtymävaiheen jälkeen ja ovat sallineet Hitlerin pitkän valtakauden jälkeen muidenkin puolueiden toiminnan. Huolimatta brutaalista kurinpidosta ja edelleen jatkuvista oikeudenkäynneistä, on Hochenbergin elämä alkanut yllättävästi palata pikku hiljaa normaaliin suuntaan, sikäli kuin miehitysvallan alaisena voi mistään normaalista puhua.