Hahmot
​
​
Hahmoryhmittymät ovat:
Puna-armeija
Huom! Suurin osa puna-armeijan hahmoista tulee olemaan naispuolisia! Pelaajia voidaan pyytää saapumaan jo perjantai-illaksi ja osallistumaan ylimääräisiin workshopeihin yms.
​
Puna-armeijan arvoasteikosta vuonna 1945 voi lukea lisää mm. täältä.
​
kapteeni Josefina Ivanova
Kapteeni Josefina Ivanova on puna-armeijan upseeri ja johtaa Hochenbergiä sen sotilaskomentajana. Käytännössä kaikki Hochenbergissä vastaavat Ivanovalle toimistaan sekä tekemisistään ja hänellä on täysi valta jokaiseen kaupunkilaiseen sekä sotilaaseen. Ivanova istuu aika ajoin väliaikaisen neuvoston kokouksissa ja on selvää, että hän voi kumota halutessaan minkä tahansa neuvoston päätöksen; yleensä tätä ei tarvita, neuvoston jäsenet tietävät kyllä, mistä suunnasta tuuli puhaltaa ja neuvoston puheenjohtaja Böhm on hyvää pataa Ivanovan kanssa muutenkin. Lisäksi hänen vastuullaan ovat sotilasoikeudenkäynnit, joita Hochenbergissä vielä on suoritettu.
​
nuorempi luutnantti Valentina Ljubimova
Kapteeni Ivanovan avuksi Moskovasta lähetetty, Hochenbergiin hiljattain saapunut nuorempi luutnantti Ljubimova on kommunistisen puolueen vakaumuksellinen jäsen, jonka velvollisuutena on valvoa puna-armeijan sotilaiden kykyä noudattaa sosialistisen aatteen teesejä, Puolueen määräyksiä sekä yleistä sotilaskuria. Ljubimova usein myös tuuraa Ivanovaa tämän edustajana siviilioikeudenkäynneissä tai neuvoston istunnoissa, mikäli kapteeni ei katso omaa läsnäoloaan tarpeelliseksi.
​
starshina Jana Kalina
Kannuksensa naisvapaaehtoisena jo Venäjän sisällissodassa hankkinut vanhempi aliupseeri Kalina voisi hyvin olla joidenkin alaistensa isoäiti tai vanhempi täti, sen verran ikää hänelle on kertynyt. Kalina on ollut mukana monessa taistelussa, mutta ei kerskaile saavutuksillaan tai sotamenestyksellään ja Ivanovan komppanian vanhimpana sotilaana on ottanut varsin opettavaisen suhtautumisen muihin komppanian jäseniin - mutta komppanian vanhimpana aliupseerina hänen täytyy joskus myös olla kovakin kurinpitäjä. Entisiin SS:n jäseniin sekä Saksan parempiin yhteiskuntaluokkiin Kalin suhtautuu rajattomalla halveksunnalla.
​
kersantti Alja Rasanova
1. vartioryhmän ryhmänjohtaja kersantti Rasanova on tunnollinen ja suorastaan esimerkillinen puna-armeijan naissotilas. Rasanova on käytännössä vastuussa komentopaikan vangeista ja on usein SMERSH:n ja NKVD:n kuulusteluissa mukana valittujen alaisten, yleensä sotilaat Lantsova ja Tsyganova, kanssa pitämässä huolta, että kuulusteltavat myös puhuvat kun heitä käsketään puhumaan sekä pitävät suunsa kiinni, kun on aika olla hiljaa (muutamaa parahdusta lukuun ottamatta). Hän on jopa Kalinaa tiukempi kurinpitäjä ja ei siedä laisinkaan mitään veljeilyä tai pehmoilua saksalaisten, edes siviilien, kanssa. Jopa Dieter Schenkiä Rasanova jaksaa höykyttää.
​
nuorempi kersantti Olga Golovkina
Komentojoukkueen 2. vartioryhmän ryhmänjohtaja on sotilaallisesti kokematon - toisin kuin muut komppanian upseerit tai aliupseerit, ei Golovkina ole ollut varsinaisessa taistelussa mukana. Golovkina on alaistensa suosiossa kuitenkin ja yleisesti ottaen paljon pidetympi miehistön joukossa kuin Rasanova. Käytännössä Golovkina vastaa normaaleista päivystys- ja vartiointitehtävistä kun Rasanova hoitaa kuulustelujen ja vankien vartioinnit.
​
Rivisotilashahmojen peli tulee keskittymään enemmän sotilaalliseen arkielämään sekä -toimintaan, vaikka kukin hahmo tulee olemaan täysi pelattava hahmo. Sotilashahmoille tarjotaan alennettua pelimaksua.
​
korpraali Larisa Burova
Rasanovan vararyhmänjohtaja Burova on kersanttiaan vähemmän tiukka ja lähes ainut, joka kykenee miehistöstä mitenkään rauhoittamaan Rasanovaa tämän hermostuessa. Burova on viime aikoina ollut usein vapaaehtoisena vartiotehtävissä vankilan puolella.
​
korpraali Polina Zabolotnaja
Golovkinan vararyhmänjohtaja on kenties kaikista neuvostosotilaista eniten avoin saksalaisia kohtaan. Hänet on aika ajoin tavattu puhumasta etenkin Müllerin perheelle ja tuntuu muutenkin suhtautuvan siviiliväestöön myötämielisesti.
​
sotilas Uljana Lantsova
Rasanovan ryhmään kuuluva puna-armeijan sotilas Lantsova on täysin sosialismille ja Puolueelle uskollinen. Yhdessä korpraali Burovan ja sotilastoveri Tsyganovan kanssa hän on usein vapaaehtoisena vankilassa vartiotehtävissä ja epävirallisen varmasti tiedetään, että hän purkaa syvää vihaansa saksalaisia vastaan vankeja kohtaan pienimmästäkin tekosyystä.
​
sotilas Galina Lobatshevskaja
Golovkinan ryhmän jäsen on sotilas Tshilinan hyvä ystävä ja viettää tätä nykyä paljon aikaansa tämän kanssa, silloinkin kun velvollisuudet eivät määrää yhteisiin tehtäviin. Kuljeskelee usein myös lääkintäaseman lähellä ja tulee hyvin toimeen korpraali Burovan kanssa.
​
sotilas Emma Tshilina
Golovkinan ryhmän jäsen muuttunut hyvin hiljaiseksi viime aikoina ja hänen tiedetään usein valvovan pitkään keskellä yötä ja olevan vapaaehtoinen yöpäivystäjäksi. Päivisin hän kulkee silmät tyhjinä, kuin rajattoman väsyneenä, odottavana ja peloissaan.
​
sotilas Irina Tsyganova
Rasanovan ryhmän jäsen on karskimpi kuin useimmat puna-armeijan miessotilaat: huumorintajuton, karkea ja nopeasti fyysiseksi käyvä Tsyganova ei pelkää potkia siviilejä tieltään tai töihin, jos eivät tottele muuten. Kaikista sotilaista vain Lantsova kurittaa vankeja tiukemmin ja vain kersantti Rasanova tuntuu nauttivan enemmän heidän nöyryyttämisestään..
​
Puna-armeijan rivisotilaat toimivat Hochenbergissä tätä nykyä vähän kaikissa tehtävissä: he ovat poliiseja, sotilaita, kuulustelijoita ja ruoka-avun jakajia. Hochenbergin entiseen pappilaan, nykyiseen kaupungintaloon ja neuvostohallinnon keskukseen, sijoitetut sotilaat vartioivat kuulusteluissa olevia vankeja sekä turvaavat väliaikaisen neuvoston ja paikallisen upseeriston työskentelyrauhan - eli käytännössä kapteeni Ivanovalla sekä luutnantti Jakanovilla on jatkuvasti sotilaita läsnä, jos he haluavat varmistaa, että saksalaiset tekevät kuten he haluavat.
Puna-armeijassa on aina palvellut naisia jossain muodossa, mutta Suuren isänmaallisen sodan aikana naisten rooli myös taistelutehtävissä hyväksyttiin laajalti: mm. legendoiksi nousseet hävittäjä- ja pommittajalentäjät Yönoidat olivat Saksan ilmavoimien sekä ilman riittävää ilmatukea olevien maajoukkojen painajaisten aihe pitkin sotaa. Sodan aikana puna-armeijan naiset pääsivät jopa lähelle tasaveroista asemaa miesten kanssa, luoti kun ei sukupuolta kysellyt. Nyt kuitenkin sodan päättymisestä on jo jonkin aikaa ja epävarmuus sekä huhut leviävät puna-armeijassa: kuulemma Neuvostoliiton politbyroo harkitsisi puna-armeijan naisjoukkojen rajua alasajoa tai vähentämistä sekä sota-aikaa edeltäneen status quon palauttamista nyt, kun Hitlerin Saksan uhka on kukistettu lopullisesti. Nämä huhut ovat levinneet jopa Hochenbergin naissotilaiden korviin, mutta ainakaan vielä ei kapteeni Ivanovaa sekä hänen joukkojaan ole käsketty tekemään mitään entisestä poikkeavaa: he valvovat edelleen Hochenbergiä sekä sen lähialueita pitäen rauhaa ja järjestystä yllä puna-armeijan sekä Neuvostoliiton ylpeinä sotilaina.
​
Siviilit
Gottlieb Altdorf
Pitkän linjan virkamiessuvusta tuleva Gottlieb Altdorf on ehtinyt palvella Hochenbergin kaupungin virkamiehenä jo keisarivallan ajoilta lähtien ja olipa hän jokusen vuoden kaupungin pormestari (bürgermeister) ennen kuin Ludwig von Hochenberg -vainaa nousi hänen tilalleen 20-luvulla. Altdorf istui silti pitkään kaupungin virkakoneistossa samalla kun poikansa loi uraa osavaltion virkamiehenä. Altdorf on jäänyt leskeksi ja hänen poikansa kuoli nostoväen kapinan yhteydessä keväällä 1945, joten mies on heittäytynyt kaikella vimmallaan kaupungin väliaikaisen neuvoston jäsenen velvollisuuksiinsa, yrittäen jotain normaaliutta tavoitella elämälleen ja muiden elämälle.
​
Wolfgang Böhm
Sodan loputtua Wolfgangin omaisuus oli käytännössä kokonaan menetetty: Hochenbergissa sijaitseva tehdas oli tuhoutunut pommituksissa ja itään rakennettu tehdas taas oli jäänyt puna-armeijan valtaamille alueille. Jotenkin Wolfgang on silti kyennyt selviytymään näistä loputtomista takaiskuista ja toimii tällä hetkellä Hochenbergin väliaikaisen neuvoston puheenjohtajana.
​
Julia Goldstein
Saksan 30-luku ei todellakaan ollut hyvää tai rattoisaa aikaa Goldsteinille: häntä vainottiin juutalaisena ja hänen perheensä omaisuus takavarikoitiin samalla, kun perhe ajettiin Hochenbergistä pakoon. Nyt hän on palannut Hochenbergiin sodan loputtua ja on usein ollut todistamassa tuomioistuimessa entisiä natsivallan edustajia tai kannattajia vastaan; väittävätpä jotkut jopa, että hän on aika tietoisesti myös valehdellut ankarampia syytteitä viattomillekin saksalaisille. Goldstein istuu väliaikaisessa neuvostossa sen varajäsenenä.
​
Charlotte von Hochenberg
Charlotte selvisi sodasta, toisin kuin äitinsä sekä isänsä, ja on edelleen vapaalla jalalla, mutta sodan lopetus järkytti tätä päättäväistä, rohkeata naista pahasti. Hänen taitojaan on tarvittu puna-armeijan varuskunnassa ja samalla häntä on aika ajoin käytetty todistajana miehittäjän toimeenpanemissa oikeudenkäynneissä erinäisen vanhan hallinnon virkamiesten sekä edustajien kohdalla. On selvää, että neuvostoviranomaiset eivät juurikaan luota aatelissuvun tyttäreen, pitäen häntä luokkavihollisena, mutta toistaiseksi Charlotte on saanut elää vapaana kotonaan ilman ylimääräisiä liikkumisrajoitteita - samaa ei ikävä kyllä voi sanoa Charlotten veljestä Klausista eikä sedästä Hansista.
​
Erik Müller
Pastori Erik Müller on Hochenbergin loppuvuodesta 1944 asti pidätettynä ollut evankelisluterilaisen seurakunnan kirkkoherra. Hänen kohtalonsa on ollut pitkään vähintäänkin epävarma, monet olettivat hyvällä syyllä, että hänet olisi surutta tapettu jossain SS:n keskitysleirillä hänen puhuttuaan avoimesti ja pitkään natsihallintoa vastaan. Nyt Müller on kuitenkin palannut Hochenbergiin elävänä, joskin pitkän ja kovan vankeusajan ravistelemana ja kovia kärsineenä.
Eva Müller
Entinen Saksan armeijan vapaaehtoinen vältti käytännössä vankeuden vain sillä, että oli viimeisillään raskaana ja synnytti pian sodan päätyttyä; muuten hänet olisi todennäköisesti passitettu muiden Saksan armeijan ja SS-joukkojen naisvapaaehtoisten mukana vankileireille. Eva on elänyt äitinsä kanssa ja yrittänyt sopeutua uuteen maailmanjärjestykseen parhaan kykynsä mukaan ja on varovaisesti yrittänyt selvittää opintojen jatkamisen mahdollisuuksia. Suurin huolenaihe on kuitenkin oman kihlatun, Klaus von Hochenbergin, ilmaantuminen Hochenbergiin sotavankina.
​
Gertrude Müller
Pastori Müllerin vaimo ja Eva Müllerin äiti ehti olla yli neljä kuukautta keskitysleirivankina ennen kuin puna-armeijan saapuessa hänet vapautettiin. Nyt Gertrude on yrittänyt tyttärensä kanssa jotenkin palata “normaaliin” elämään ja istuu jopa väliaikaisessa neuvostossa, jossa on ollut ponnekas järjestämään apua Hochenbergin nälkää näkeville; lisäksi Gertrude on uskaltanut puhua joskus jopa neuvostomiehittäjien mielipiteitä vastaan, joka on herättänyt paljon pahaa verta miehitysjoukoissa sekä heihin paremmin suhtautuvissa. Pitkä vankeusaika on kuitenkin jättänyt jälkensä Gertrudeen ja mielenrauhaa on myös järkyttänyt pitkään kadoksissa olleen oman aviomiehen palaaminen kotipaikkakunnalle.
Ada Richter
Natsien keskitysleiriltä vapautunut entisestä liberaaliopiskelijasta on kuoriutunut todellinen sosialisti: puna-armeijan vapautettua hänet sekä hänen kohtalontoverinsa on Ada hylännyt kokonaan vanhan kapitalistisen luokkayhteiskunnan turmeltuneena, fasismin vääjäämättömään nousuun johtaneena kuvotuksena, ja on täysin omaksunut ajatuksen Saksan yhteiskunnan luomisesta uudelleen. Hän istuu väliaikaisessa neuvostossa isänsä kanssa ja on tuonut tulenpunaista vimmaa hallinnon keskusteluihin.
​
Heinrich Richter
Tohtori Richter päätyi joksikin aikaa puna-armeijan sotavangiksi, olihan hän Saksan armeijan ylilääkärin tehtävissä Hochenbergissä, mutta hänen tapauksensa käsiteltiin varsin pian ja hänet palautettiin Hochenbergiin jatkamaan lääkärintointaan. Heinrichin liikkumista on kuitenkin rajoitettu sotilastaustan vuoksi ja vaikka hänen on sallittu istua väliaikaisessa neuvostossa oppineena miehenä sekä kaupungin terveydentilanteen hyvin tuntevana, ei hänelle ole myönnetty äänioikeutta neuvoston päätöksissä, vaikka tuokin usein mielipiteensä esille (tyttärensä ärtymykseksi). Heinrich on myös hyvin usein yrittänyt puhua neuvostojoukkojen tuomioistuimissa syytettyjen puolesta, elleivät ole ilmiselvästi osallistuneet natsihallinnon rikoksiin.
​
Dieter Schenk
Schenk oli yksi niistä useista nostoväen sotilaista, jotka internoitiin välittömästi antautumisen jälkeen ja miehen pitkä SA-aktiivisuus lähes varmisti hänen päätymisensä vankileirille tai teloitettavaksi fasismin kannattajana; Dieterin pelasti se, ettei hän ollut ikinä liittynyt Hitlerin puolueeseen ja että hän oli Volkssturmin omalaatuisessa kapinassa lopulta kääntynyt natsihallintoa vastaan, edes passiivisuudellaan. Hänet vapautettiin vain muutama viikko internoinnin jälkeen ja kenties jonkun NKVD:n upseerin kieroutuneen huumorintajun kautta on Dieteristä tullut neuvostotukikohdan uusi talonmies ja vanginvartija, jota alinkin neuvostosotilas voi pomotella ja jonka suurin velvollisuus on varmistaa, että vangit ovat nopeasti saatavilla kuulusteluihin, tuomioistuimiin tai neuvostojoukkojen huvitteeksi.
​
Lisa Vogel
Sairaanhoitaja Lisa Vogel säilytti vapautensa puna-armeijan saapuessa ja pääsikin pian tositoimiin, kunhan puna-armeija oli pistänyt antautuneen nostoväen siivoamaan ruumiit pois tieltä: puna-armeijan sotilaat kaipasivat paikkausta. Yhdessä Charlotte von Hochenbergin kanssa Lisa pyöritti jonkin aikaa puna-armeijan lääkintämiesten kanssa koko lääkintähuoltoa tohtori Richterin päädyttyä sotavangiksi ja aikoinaan lääkärinä toiminut Vogel kunnostautui niin hyvin näissä tehtävissä, että hänet nimitettiin osaksi väliaikaista neuvostoa luotettavana siviilinä.
Vangit
Helmuth Dittmar
SS-sotilas Dittmar jäi puna-armeijan tiedusteluosaston vangiksi toukokuussa 1945 ja on siitä lähtien istunut neuvostosotilaiden vankina. Dittmarin kohtalo on vähintäänkin epäselvä, häntä kun ei tiettävästi mistään suuremmasta rikoksesta epäillä, mutta silti häntä on heitelty sellistä toiseen ja hänen lopullinen kohtalonsa on lykkääntynyt neuvostomiehittäjän byrokratian hampaissa.
Konrad Freud
Hochenbergin keskitysleirin vankina kuukausia ollut Konrad vapautui puna-armeijan marssiessa Hochenbergiin ja jonkin aikaa hän osallistuikin kaupungin uudelleen rakentamiseen. Tämä asianlaita on päättynyt aivan hiljattain ja Freud on jälleen vankina; NKVD syyttää häntä neuvostovastaisesta toiminnasta sekä ruokavarojen anastamisesta.
​
Hans von Hochenberg
Everstiluutnantti von Hochenberg osallistui itärintaman viimeisiin taisteluihin vielä huhtikuussa 1945, mutta vain jokunen päivä ennen Saksan antautumista hänet pidätettiin epäiltynä maanpetoksesta. Natsit eivät ehtineet Hansia prosessoida ennen sodan loppumista, mutta neuvostoliittolaisten kynsiä hän ei ole välttänyt. Hans istuu erityisen tarkkaan vartioituna sotavankina Hochenbergissä ja odottaa tuomiotaan puna-armeijan sotilastuomioistuimelta.
​
Klaus von Hochenberg
Saksan vanhan armeijan nuori upseeri Klaus von Hochenberg, Ludwig ja Traudl von Hochenbergin poika sekä Charlotte von Hochenbergin veli, katosi saksalaisten joukkojen yrittäessä epätoivoisesti murtaa Berliinin piiritystä keväällä 1945; huhuja kantautui Hochenbergiin asti, että sodan koettelemusten ravistelema nuorukainen olisi karannut, tehnyt itsemurhan tai kuollut. Jälkimmäiset vaihtoehdot eivät selvästikään pidä paikkaansa, koska Klaus on jälleen kotikaupungissaan, mutta nyt neuvostojoukkojen vankina. Hänen ainut elossa oleva perheenjäsenensä Charlotte ei ole päässyt häntä tapaamaan, ei edes kihlattunsa Eva Müller.
​
Emilie Huber
Hochenberg on satamakaupunki ja Huberien suku on ainakin 1800-luvun puolivälistä asti ollut kalastaja- ja merenkävijäsukua. Emilie ei ole ollut poikkeus tässä. Ikävä kyllä merellinen ura katkesi pahasti vuonna 1944, kun SS-joukot suorittivat ratsian Hochenbergissä ja Huber jäi nalkkiin osana juutalaisia sekä muita natsien vainomia yksilöitä maasta salakuljettanutta liigaa. Huber ehti viettää pitkän aikaa vankina ennen kuin pääsi palaamaan Hochenbergiin - jossa neuvostojoukot pidättivät hänet varsin nopeasti, epäiltynä rikollisesta toiminnasta ja salakuljettamisesta.
​
Horst Müller
Charlotte von Hochenbergin kihlattu on ollut vangittuna toukokuusta lähtien muiden Hochenbergin sotilaiden tapaan; tätä Saksan vanhan armeijan ylikersanttia pidetään erityisen vaarallisena tapauksena, olihan hän nostoväen kouluttaja (sekä korkea-arvoisin puna-armeijan vangitsema Hochenbergin sotilashallinnon edustaja). Horstia on tämän “korkean aseman” vuoksi kuulusteltu pitkään ja huhut väittävät, että sotilastiedustelu syyttäisi häntä Operaatio Werwolfiin, natsien partisaani- ja sabotaasitoimintaan, osallistumisesta.
​
Josef Neumann
Mahdollisesti Hochenbergin vihatuin vanki SS-luutnantti (Obersturmführer) Neumann palveli SS:n turvallisuuspalvelussa sodan aikana ja sodan viimeisinä kuukausina toimi osana Saksan itäisten joukkojen kenttäpoliisi- ja tuomioistuinjärjestelmää. Huhujen mukaan juuri hän pidätytti everstiluutnantti von Hochenbergin ennen kuin Saksa antautui. Se, ettei Neumannia ole vielä tuomittu, vaan on saanut pysyä vankina ja jopa siedettävän hyvässä kunnossa, herättää laajalti ihmetystä - mies ei lainkaan peittele vihaansa neuvostomiehittäjiä tai “kansakunnan pettureita” kohtaan ja on taatusti vakaumuksellinen natsi.
​
Hanna Schmidt
Hochenbergissä ja sen lähialueilla toimi aktiivinen natsipuolueen osasto ja kyseisen osaston virkakoneisto oli käytännössä korvannut kokonaan kaupungin sekä kunnalliset virkatoimet. Hanna Schmidt työskenteli nostoväen kapinassa kuolleen puolueen paikallisjohtajan Joachim Zollerin alaisuudessa ja korkea-arvoisimpana henkiin jääneenä NSDAP:n siviilivirkamiehenä Hochenbergissä joutuikin välittömästi puna-armeijan kynsiin. Schmidtiä on pompoteltu mielivaltaisesti edestakaisin Hochenbergiä erilaisissa kuulusteluhuoneissa ja selleissä; varsinainen tuomio on antanut odottaa itseään.
Muut (ml. NL:n muut toimielimet)
luutnantti Dimitri Jakanov
NKVD:n, Venäjän turvallisuuspalvelun, luutnantti Jakanov on Hochenbergissä jos ei täysin kapteeni Ivanovan veroinen (nuoremman sotilasarvonsa vuoksi), niin ainakin hänestä seuraava. Jakanov vastaa pääasiassa vankien kuulustelussa (sotilaiden suhteen yhteistyössä Anna Kaprikovan kanssa) ja hän on aika ajoin mukana väliaikaisen neuvoston kokouksissa valvomassa Neuvostoliiton ja Saksan rauhaa rakastavan kansan turvallisuuden toteutumista paikallisissa päätöksissä.
​
starshina Anna Kaprikova
Puna-armeijan riveissä aina vanhimpaan mahdolliseen aliupseeriarvoon kohonnut Anna Kaprikova on vastavakoilu- ja tiedustelupalvelun SMERSH:n palveluksessa ja siten hänet on irrotettu puna-armeijan normaalista komentoketjusta; periaatteessa hän vastaa tekemisistään vain SMERSH:n omalle hierarkialle, mutta raportoi kyllä kuuliaisesti myös kapteeni Ivanovalle. Kaprikova on vastuussa sotilasvankien kuulustelusta (yhteistyössä luutnantti Dimitri Jakanovin kanssa), täytyyhän neuvostojoukkojen varmistaa, että tietävätkö vangit mahdollisista vihamielisistä elementeistä, asekätköistä tai vastarintaliikkeestä Neuvostoliittoa vastaan.
​
Mathias Kransky
Saksalainen Kransky on vakaumuksellinen sosialisti ja Saksan kielletyn kommunistisen puolueen jäsen; Hitlerin noustessa valtaan hän ja hänen aatetoverinsa päätyivät lainsuojattomiksi ja Kransky jäikin sodan alkaessa vangiksi. Hän pääsi pakenemaan Gestapolta ja jotenkin keplotteli tiensä Neuvostoliittoon, mistä on nyt palannut Saksaan rakentamaan uutta, veljellisempää sekä sosialistisempaa yhteiskuntaa. Hän istuu väliaikaisessa neuvostossa ja yhdessä Ada Richterin kanssa pitää huolta siitä, että taantumukselliset elementit eivät pääse niskan päälle.
sotilas Ekaterina Popova
SMERSH:n starshina Kaprikovan alaisuudessa toimiva Popova oli pitkään Ivanovan komppanian kirjuri sekä Ivanovan oma sotilaspalvelija, kunnes SMERSH tarvitsi hänen palveluitaan. Hänen ja Kaprikovan yhteistyö kuulusteluissa on erittäin tehokasta ja vangit ovat oppineet kammoamaan Popovaa yhtä paljon kuin Kaprikovaa itseään - erityisesti siksi, että hän kykenee siteeraamaan muistiinpanoistaan vankien omia väitöksiä erittäin tarkkaan. Silloin kuin SMERSHin velvollisuudet eivät häntä sido, viettää Popova aikaa muiden sotilaiden kanssa tai joskus auttaa Ivanovaa neuvoston istunnoissa.